No niin nyt on häät tanssittu ja lomat lomailtu, ihana arki koittanut ja päässyt vihdoin ja viimein toimivan koneen ääreen. Aikaa onkin sitten mennyt enemmän kuin paljon, mutta suurin osa ajasta onkin vietetty Kyproksen auringon alla :)

Loman jälkeen olen keskittynyt Milon kanssa lähinnä agilityn treenaamiseen karsinnat mielessä, ollaan otettu pieniä radan pätkiä ja palkkausta nopeista kontakteista. Käytiin myös Jennin ja Dingon kanssa Hyvinkäällä testaamassa karsintamatto, joka olikin sitten parempi kuin hyvä, matto saa jopa kelpien kääntymään ja se kertookin alustasta varmaan aika tavalla :) Kävin edellispäivänä ajamassa Milon kanssa myös yhden jäljen, tarkoituksena nyt alkaa treenaamaan kulmia ja vähentää nameja jäljellä, jonka jälkeen tuoda esineet mukaan. Tässä alkaa pikku hiljaa tulla suorituspaineita kun maalimies puhui IPO-kokeesta ensi huhtikuussa... mielenkiintoista.

Masa ei ole päässyt loman jälkeen treenaamaan muuta kuin isoveljen taitoja ja kunnon ylläpitämistä. Masa on nyt puruissa määrittämättömän ajan tauolla, jotta saataisiin vähän pojun päänuppia kasvamaan, isoveljeyskin voi hieman auttaa asiaa. Karsintojen jälkeen pääsee sitten Masakin taas agikentille, jos ei Timon kanssa niin sitten minun kanssani, Masahiro Agimoton lahjoja ei saa heittää hukkaan :)

Taku on opetellut elämää ja kartuttanut kokemuksiaan. Ollaan käyty uudelleen kaupungilla pyörimässä, harjoiteltu matkustamista jalkatilassa, ym. Osaa se jo istua, mennä maahan ja pysyä paikoillaan. Seuraamista harjoitellaan vaivihkaa lenkeillä kun Taku on sitä omatoimisesti alkanut tarjota ja perusasento on työn alla. Ainiin ja osaahan poika hienosti istua ja odottaa lupaa ruokailuun kupin edessä. Ensimmäinen jälki ajettiin Kaarinan katsastusaseman pihalla. Jälki oli noin 3m pitkä, nami joka askeleella ja askeleet hyvin lähekkäin. Taku ajoi jäljen erittäin rauhallisesti ja keskittyneesti, hienosti nenää käyttäen. Tästä taitaakin tulla Takun ykköslaji :)

Kaiken hääkiireen keskellä on pojat jääneet huomaamatta tauolle kaikista lajeista, mutta tänään puristin väkisin aamusta ajan treenaamiselle. Milo ja Masa pääsivät siis tänään treenaamaan agilitya ja siitähän  ne vasta riemuissaan olivatkin :) Takukin pääsi kentälle leikkimään.

Joku ystävällinen ihminen oli eilisillasta jättänyt numerot paikoilleen radalle ja treenasin sitten sitä rataa. Milon kanssa hieman sovelletusti ja Masan kanssa koko rata. Radalla oli yksi erittäin ilkeä kohta Milolle ja minulle, joten treenattiin sitten sitä muutaman esteen pätkää. Pätkässä oli kaksi takaaleikkausta peräkkäin, niin, että ohjaajan tuli olla melkein paikoillaan. Tätä sitten hinkattiin ja saatiin lopulta onnistumaan. Milon jälkeen oli mukava mennä sama kohta Masan kanssa :) Milon kanssa lisäksi nopeista kontakteista palkkausta.

Masa suoritti radan todella hienosti pienillä kaarroksilla ja loistavilla kontakteilla :) Sen kanssa on vaan niin hieno mennä. Jos se ei osaa jotain kohtaa, niin ei tarvitse kuin kaksi kertaa käydä kohta hidastettuna läpi ja jo mennään vauhdilla, Jampan keksimää lempinimeä lainaten Masa on kyllä aikamoinen Masahiro Agimoto :) Tällä hetkellä on ihan sama vaikkei Masa mikään huisin nopea olekaan, kunhan se KÄÄNTYY !!!

Takun kanssa kävin viimeiseksi repimässä rättiä kentällä, että oppii leikkimään siellä minun kanssani, vaikka en kyllä usko, että siitä mitään ongelmaa tulee. Taku tarjoaa nyt jo jatkuvasti omatoimisesti temppuja namin toivossa, lenkillä, kotona tai kentällä. Hauska pentu :)

Eilen illalla ruokailun yhteydessä Taku meni Milon kanssa yhtäaikaa samalla kipolle ja kaikki jotka Miloa vähääkään tietävät mitä siitä seuraa... Noh tilanne oli ohi noin 5 sekunnissa ja mielestäni ei  edes mitenkään kummallisen raju. Ei tutkittu Takua sen tarkemmin. Noh,... tänä aamuna sitten ihmettelin taas kun ollaan saatu nukkua yö niin rauhassa ja vielä aamullakin Taku vain nukkui kun heräsin. Otin pennun aitauksesta ja kuljetin ulos pissalle ja samalla katsoin Takua hieman tarkemmin ja siinähän se oli,... reikä silmäkulmassa, josta valui märkää ja toinen poski ihan limppuna. Ja ei kun taas eläinlääkärille...

Eläinlääkäri puristeli paiseesta märkää ulos, leikkasi karvat, desinfioi sen ja lähetti kotiin, koska Takulla on tällä hetkellä sopiva antibioottikuuri päällä. Taku oli eläinlääkärillä hirmu reipas ja antoi hyvin käsitellä paisetta ja vaikka sama tyyppi sörkki kipeää poskea, niin Taku hoitotilanteen ohimentyä heilutteli lääkärille edelleen häntäänsä, pyysi rapsutuksia ja tarjosi istumista. Lääkärillä olikin viisaasti nameja pöydällä, joita sitten Takulle antoi :)

Tämä on kyllä ihan käsittämätöntä...

Taku sitten päätti rauhoituksen rauettua puolen yön aikaan, että "nyt ei enää väsytä, eikä oo ees kipee nenä, nyt riehutaan!!" Ja tällä mentaliteetilla sitten mentiin lähes tulkoon koko yö... eli kukaan ei nukkunut. Tästä voi siis päätellä, että Taku on taas ennallaan, ei ole ollut väsymyksestä tai kivusta tietoakaan.

Takun seikkailuista sen verran, että tänään käytiin ensimmäisen kerran mummolassa kylässä ja nähtiin pihalla ruohonleikkuri. Hetken meteliä ihmeteltyään hieman kauempaa Taku meni tutustumaan sammutettuun ruohonleikkuriin itsenäisesti. Tutustumisen jälkeen edes käynnissä oleva leikkuri ei ollut minkäänlainen ihmetys, vaan nuuskittiin metelöivä kapistus kauttaaltaan sen käydessä. Hyvin Takumainen reaktio :)

Taku oli tänään ensimmäisellä eläinlääkäri visiitillään hieman etuajassa. Ihmeteltiin aamulla kun Taku vain nukkui eikä vetänyt perinteisiä aamuhepuleita ympäri kämppää ja Masan niskanahassa roikkuen. Oli muutenkin tosi väsynyt ja kummallinen. Vatsa toimi normaalisti eikä koirassa näkynyt ulkoisesti mitään haavoja tai mitään. Noh, sitten erehdyin koskemaan Takua kirsun päähän ja koira vingahti. Aloin tutkia koko suuta tarkemmin ja Taku oli asiasta eri mieltä, kunnes pienen keskustelun jälkeen olimme tutkinnasta samaa mieltä. Eipä ole ennen 9 viikkoinen pentu yrittänyt rähinän kanssa näppäistä... Huomaa selvästi, että Taku on melko terävä luonteeltaan ja se on hyvä todeta jo tässä vaiheessa, niin on helpompi sopia pelisäännöistä. Tarkemmin katsottuna kuono oli myös turvoksissa vasemmalta puolelta

Soitettiin sitten päivystävälle ja samalla muistin puhelun aikana, että Takulla oli katkennut etuhammas samalta puolelta muutama päivä sitten, noh ei sitten muuta kuin lääkäriin. Lopulta suuta tutkittiin rauhoituksessa ja syykin sieltä sitten löytyi, hammasjuuripaise katkenneessa hampaassa. Hammas poistettiin ja mädät puristettiin ulos, 10 päivän antibiootti kuuri ja kipulääkkeitä. Juuri oli maitohampaassa todella pitkä, mutta oli kuitenkin lähtenyt helposti.

Toivottavasti Taku ei jatka Milon luomaa perinteistä kelpie epäonnea. Milohan samasta iästä lähtien on juossut vähän millon minkäkin varpaan kanssa lääkärissä. Samalla voidaan todeta, että myös Takusta löytyy ahne puoli, koska aamulla ennen kipulääkkeen ottoa Taku söi koko annoksen melkein kuivia nappuloita, on mahtanut sattua.

Kävin perjantaina iltapäivällä ottamassa agilitya Milon kanssa ja Takukin pääsi ensimmäistä kertaa esteille leikkimään :) Kolmen perättäisen yövuoron jälkeen ei pystynyt keskittymään pitkiin otoksiin eli otin Milon kanssa kontaktit kertaalleen palkalla ja lopuksi lähetyksiä esteelle ja palkkaus vauhdikkaasta takaisintulosta, yritän ehkäistä meidän kuuluisia paimenkaarroksia kisoissa.

Taku pääsi ensimäistä kertaa suorittamaan esteitä. Otettiin puomia namin kanssa remmissä molemmilta puolilta ja siivekkeen takaakiertoja rima maassa. Aloitan tällä kertaa opettamaan ensimmäiseksi kohti hyppäämistä ja sivu suunnassa liikkuvia valsseja, ne kun ovat tunnetusti kelpieille hankalia. Ja tästä se ura sitten aukeaa :)

Uuden tulokkaan Takun kotiutuminen on sujunut odotettua erilaisemmin, mutta kuitenkin hyvin. Takulla itsellään ei ole ollut kotiutumisongelmia, mutta Milon ja Masan vastaanotto on ollut enemmän ja vähemmän veljellinen. Masa nyt jo kyllä on Takua leikittänyt ja painivatkin jo aikamoista äijäpainia, Milo on ollut hiljaa omassa yksinäisyydessään muristen ällöttävän ruskean riiviön kauemmas hänen kolostaan. Kyllä Milokin on ajoittain yrittänyt Takua haastaa leikkiin, mutta Taku ei sattuneesta syystä ole kutsuun vastannut myöntävästi, pitäisi varmaan enemmän pitää niitä kahdestaan, että pääsevät tutustumaan.

Näin kahden viikon tuttavuuden jälkeen Taku on antanut itsestään erittäin hyvän kuvan. Taku on melko itsenäinen, itsevarma, tasapainoinen, saalisviettinen, ahne ja yhteistyöhaluinen koiran alku. Taku ei todellakaan ole mielistelevää tyyppiä, mutta tuntuu kuitenkin omaavan sen verran mielyttämisen halua, että on myös laumavietillä ohjailtavissa. Vielä ei ole tullut vastaan mitään ihan hirveän pelottavaa ja kaikki on aina tutkittu. Vieraat koirat vielä hieman jännittää, mutta suostuu kyllä leikkiin kohteliaan tutustumisen jälkeen. Turhan tunkeilevat ja sitkeät kirsut yritetään viime kädessä ajaa pois hampaiden näyttämisellä ja haukahduksella ja valitettavasti tässä myös useimmiten on onnistunut. Ihmiset tervehditään häntä heiluen, mutta mitään valtavaa mielistelykohtausta ei kehitetä tapahtumassa. Namit kelpaa kaikissa muodoissa ja keneltä tahansa. Takulla on äärettömän hyvä saalisvietti pieninkin saalisleikki ärsyke sytyttää Takun missä tahansa tilanteessa ja taisteluleikitkin jo onnistuu, hyvin roikkuu rätissä kosketeltaessakin. Takun itsenäisen luonteen huomaa myös lelujen kanssa, ennemmin tykkää viedä sen pois itselleen kuin tuoda sitä ihmiselle takaisin, tässä meillä nyt sitten onkin työn sarkaa. Väsymys saa tällä hetkellä takun hieman kiukkuiseksi ja silloin voidaan yrittää sylistäkin riuhtomalla ja murahtelemalla pois, mutta rauhoittuu siihen kuitenkin heti kiukku kohtauksen jälkeen. Väsymys vaikuttaa  myös Takun kykyyn käsitellä asioita eli jokin asia joka on virkeänä hieman normaalista poikkeava, mutta suoraan tutustumisen arvoinen muuttuu väsyneenä epäilyttäväksi asiaksi, jota pitää lähestyä varovaisuutta noudattaen. Onneksi Takusta tuskin tulee loppumaan virta enää vanhemmalla iällä :)

Tällä hetkellä Taku osaa istua ja tulla luokse kutsusta, maahan meno on vielä hieman vaiheessa, mutta muutaman toiston jälkeen sekin varmasti sujuu. Taku oppii todella nopeasti muutaman toiston jälkeen ja tarjoaa aktiivisesti istumaan ja maahan menoa namin toivossa eli nyt jo tarjoaa työtä oma-aloitteisesti. Kaiken kaikkiaan hyvältä näyttää ja katsotaan mihin päädytään.

Käytiin ensimmäisen kerran SM-kisojen jälkeen treenaamassa tiistai aamulla Jennin ja Dingon kanssa. Jennillä oli mukana yksi Allan Hansenin (MM-karsintojen tuomari) ratapiirros, joka sitten kahdestaan kentälle pystytettiin. Milon kanssa rata meni yllättävän hyvin ottaen huomioon, että viime kerralla esteillä suoritettiin kisarataa. Milo oli hyvin kuulolla ja palkkasin sitä satunnaisesti radalla kontaktin pidosta ja käännöksistä, muutaman kerran palkkasin sen myös kontakteilla. Kontaktit ovat tällä hetkellä hyvät ja nopeat, toivottavasti säilyvätkin sellaisina karsintoihin saakka...

Treenisuunnitelmana on nyt ottaa tällä ja ensi viikolla yhteensä kahdet treenit, sen jälkeen on tauko viikko kun ollaan häämatkalla, mutta kaksi viikkoa ennen karsintoja aloitetaan taas intensiivinen treenaaminen. Elokuun puolella tai viimeistään syyskuun puolella aloitetaan molemmilla pojilla nollien metsästys vuodelle 2009. Ihanaa aloittaa taas puhtaalta pöydältä :)

Noniin, sitten on jäänyt taas päivitykset hieman vähemmälle vaikka äitiyslomaa olen Takun kanssa kaksi viikkoa vietänyt ;) Agilityn SM kisat oli ja meni, ilman sen suurempaa yllätystulosta. Pääasia oli kuitenkin, että saatiin osallistua päivän molemmille radoille ja saatiinpahan vielä tuloskin aikaiseksi.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata. Vettä tuli kaatamalla ja kenttä oli pelkkää mutaliejua, Miloa ei onneksi sääolosuhteet kiinnosta vaan töitä tehdään silloin kun sitä on tarjolla. Rata alkoi hieman epäonnisesti ja heti ensimmäinen rima tuli alas... siitä olikin sitten mukava jatkaa... noh, kaksi aikaa vievää kaarrosta riman pudotuksen lisäksi, pudottikin meidät sitten sijalle 42. 50. ensimmäistä pääsi jatkamaan agilityradalle eli päästiin sitten Milon kanssa viimeisten joukossa jatkoon.

Agilityradalla ei sitten vettä enää samaan tapaan tullut ja kenttä oli paremmassa kunnossa. Se ei kyllä meille sen suurempaa onnea tuonut sillä taas pudoteltiin rimoja, tällä kertaa 3. aj 4. rima tuli alas, samassa härdellissä meni sitten aikaakin ihan kiitettävästi, mutta muuten loppu rata meni hienosti ja olin siihen tyytyväinen. Lopputulos oli 15/-9.23 (muistaakseni) ja lopullinen sijoitus oli 38. Ja koska aina pitää jossitella niin, ilman riman pudotuksia oltaisiin Milon kanssa oltu sijalla 11 ja missä oltaisiinkaan oltu ilman ensimmäisen radan kaarroksia?!   :)

Milon ensimmäiset agilityn SM-kisat on nyt sitten takana ja ratoihin saan olla tyytyväinen, ottaen huomioon Milon ja minun tämän hetkisen suoritustason, molemmat radat periaatteessa kokonaisuudessaan läpi. Seuraavat kisat onkin sitten MM-joukkuekarsinnat Vantaalla. Hieman nämä meidän tulevat kesähäät ovat häirinneet keskittymistä ja panostusta agilityyn, mutta eipä me Milon kanssa vielä valmiita ollakaan, kovemmat tavoitteet siirretään ensi vuodelle.

Australiankelpie poika Taku ( Kelmi Mahtava Mäihä ) kotiutui tänään meidän laumaamme. Tähän mennessä kotiutuminen on sujunut hyvin, pojat kertoivat alkuun ystävällisesti Takun paikan laumajärjestyksessä ja sen jälkeen sitten jo haastettiin leikkimään. Myös oppitunti numero 1 on käyty läpi, Milo kulkee ovista ENSIMMÄISENÄ koirana. Reipas penneli kaikin puolin, on nyt jo kuin kotonaan, saas nähdä miten ensimmäinen yö sujuu?!